Vanhemmuuteen löytyy valtavasti erilaisia ohjeita, oppaita ja opastajia. Yksi kertoo, miten lapsia kasvatettiin 30 vuotta sitten, toinen vannoo vain yhden tyylin nimeen ja olettaa muidenkin niin tekevän, kolmas kyseenalaistaa kaikki yleiset ohjeet eikä voi käsittää, miten joku niitä ohjeita noudattaa.
Myös meiltä hyvinvoinnin ja kasvatuksen ammattilaisilta perheet saavat joskus ohjeita, joihin ei tunnu löytyvän mitään perusteluja.
Kotineuvola Kaaren asiakkaista suurin osa on vauvavuotta eläviä perheitä. Tässä blogissa kerron faktat puolesta ja vastaan asiakkaitani yleisimmin mietityttävistä vauvanhoitoon liittyvistä ohjeista.
Lapset ovat yksilöitä, ja ehdottomat ohjeet voivat osoittautua mahdottomiksi toteuttaa. Siksi onkin hyvä, että vanhemmilla on mahdollisimman paljon tietoa eri ohjeiden taustalta. Tällöin omat päätökset eri tilanteissa on mahdollista tehdä tietoon perustuen.
Vanhemmat elävät arkea lastensa ja heihin kohdistuvien päätösten kanssa, ja sen vuoksi mitään ohjeita ei pitäisi pakkosyöttää perheille ilman perusteluja. Monessa asiassa joutuu punnitsemaan hyötyjä ja haittoja ja tekemään päätöksiä sen mukaan, miten hyödyt jäävät omassa perheessä voitolle.
Vauva omaan sänkyyn vai perhepetiin?
Vauvan ja vanhempien mahdollisimman hyvät yöunet pystyy järjestämään monella tavalla. Jokainen perhe miettii itselleen parhaiten sopivan järjestelyn.
Osalla perheistä toimii se, että vauva nukkuu osan yötä omassa sängyssään ja osan vanhempien kanssa samassa sängyssä. Toisissa perheissä kaikille pedattu perhepeti on toimivin ratkaisu. Toisilla vauva nukkuu täysin omassa sängyssään jo varhain. Osa päätyy siihen, että toiselle vanhemmalle järjestetään oma sänky ja vauvan yösyötöistä huolehtiva vanhempi nukkuu vauvan kanssa kahdestaan osan öistä, jotta keskeytyksettömät yöunet ovat toiselle mahdollisia.
Nykytiedon mukaan perhepeti on vauvalle turvallinen, kun
- vauva on syntynyt täysiaikaisena
- vauvaa nukutetaan selinmakuulla
- myös mahdollinen toinen vanhempi tietää vauvan olevan samassa sängyssä
- putoamisvaaraa ei ole
- sängyn patja ei ole upottava
- sängyssä ei ole irrallisia tukehtumisvaaraa aiheuttavia peittoja, tyynyjä tai vastaavia
Perhepedissä vauva saa paljon läheisyyttä ja turvaa. Yöimetykset ja vauvan yölliset rauhoittelut sujuvat vaivattomammin, kun ei tarvitse nousta ylös.
Perhepeti ei ole hyvä vaihtoehto, jos
- samassa sängyssä nukkuva vanhempi on päihtynyt tai tupakoi
- vanhemmalla on jokin lääkitys tai sairaus, jonka vuoksi hän nukkuu erityisen syvästi
Nämä estävät perhepedissä nukkumisen, koska vanhemman tupakointi lisää vauvan kätkytkuoleman riskiä ja koska vanhempi ei pysty varomaan lasta unen aikana, jos hänellä on uneen vaikuttava lääkitys tai sairaus.
Unipesää ei suositella perhepetiin, koska se on suunniteltu käytettäväksi vanhemman valvonnan alla. Myöskään kapaloa ei suositella, jotta raajojen liikettä ei ole rajoitettu, jos vauva kierähtääkin huonoon asentoon vanhemman vieressä. Kapalossa vauvan lämpötila voi myös nousta liian korkeaksi vanhemman läheisyydessä.
Vaikka perhepeti olisi turvallinen, jäävät toisten vanhempien yöunet hyvin pinnallisiksi ja katkonaisiksi vauvan ollessa samassa sängyssä. Jotkut vauvatkin nukkuvat huomattavasti paremmin omassa sängyssään. Tällaisessa tilanteessa vauvalle voikin olla parasta laittaa oma sänky lähelle vanhempien sänkyä tai sivuvaunuksi siihen kiinni. Sivuvaunussa vanhempien ja vauvan välinen laita on laskettu alas, jolloin vauva on aivan vanhemman vieressä ja häntä saa helposti esimerkiksi kädellä rauhoiteltua omaan sänkyynsä ja jopa imetettyä sinne, mutta kaikilla on silti riittävästi tilaa ympärillään.
Olipa perheen valinta nukkumisjärjestelyn suhteen mikä tahansa, pääasia on, että kaikki saavat nukkua riittävän hyvin suurimman osan öistä. Jos vanhemmat ovat koko vauvavuoden ajan väsyneitä toimimattomien nukkumisjärjestelyn vuoksi, menee pitkään saada voimavarat takaisin.
Saako yli puolivuotiasta syöttää öisin?
Ensimmäisen puolen vuoden aikana lapsen ruokailurytmit määräytyvät vauvan tarpeen mukaan lapsentahtisesti. Osa vauvoista jättää itse yösyömiset kokonaan pois jo ennen puolta vuotta, eikä se haittaa, kun kasvu on kunnossa. Kun lapsi tulee kuuden kuukauden ikään, on yösyötöt mahdollista jättää pois vanhemmankin toimesta, sillä ne eivät enää yleensä ole lapsen kasvun ja kehityksen kannalta tarpeen. Viimeistään tässä iässä ruokavalioon tulee mukaan myös erilaisia sose- ja sormiruokia ja ruokailurytmiä pystyy rakentamaan enemmän aikuisten ateriarytmin kaltaiseksi.
Lapset suhtautuvat hyvin yksilöllisesti kiinteiden ruokien aloitukseen. Toinen on hyvin kiinnostunut soseista jo ennen puolen vuoden ikää ja syö maisteluannoksia tyytyväisenä. Toiselle kiinteisiin siirtyminen on vaikeaa vielä puolivuotiaanakin, eikä suu tahdo aueta lusikalle tai sormiruualle. Oma lukunsa on erilaisista allergioista ja yliherkkyyksistä kärsivät lapset, joiden kohdalla kiinteisiin siirtyminen on haasteellisempaa.
Vaikka kiinteät ruuat maistuisivatkin hyvin, pysyy rintamaito tai korvike lapsen ruokavaliossa tärkeimpänä energianlähteenä vielä yli puolivuotiaanakin. Toisille koko yön syömättä oleminen on vielä liian pitkä aika aterioiden välillä, jolloin yösyötötkin ovat vielä kuviossa mukana. Tärkeää on kuitenkin tunnistaa, milloin öiset heräilyt johtuvat nälästä ja milloin syömisestä on tullut lapselle tapa nukahtaa vaikkei nälkä olisikaan.
Öisin heräävä vanhempi kokee usein, että nopea herääminen on helpompi vaihtoehto, kuin heräämisistä poisopettelu, eikä sen vuoksi halua lopettaa yösyöttöjä. Näin voi jatkaakin niin kauan, kun oma jaksaminen pysyy riittävällä tasolla heräilyistä huolimatta. Joskus yösyöttöjen lopettaminen täysin myös vaikuttaa imettävän äidin maidontuotantoon niin paljon, että sitä on imetyksen turvaamiseksi järkevää jatkaa esimerkiksi kerran yössä.
Yösyötöt vähenevät toisilla lapsilla luontaisesti kasvun myötä ja kun pääosa syömisistä tapahtuu päivällä monipuolisten aterioiden muodossa. Yksittäisistä yöllä tapahtuvista imetyksistä ei ole lapselle haittaa.
Tarkoitus on kuitenkin, että yösyötöt vähenevät ja loppuvat jossain vaiheessa. Toisilla lapsilla itsestään ja toisilla niin, että lasta opetetaan olemaan syömättä öisin.
Allergisen lapsen kohdalla maitoaterioiden vähentäminen ja yöruokailuista luopuminen on hyvä tehdä asiantuntijan ohjauksessa. Oma lääkäri tai terveydenhoitaja pystyy arvioimaan yösyöttöjen tarvetta lapsen tilanteen mukaan.
Liian pitkään ja liian tiheästi toistuvat öiset ruokailut ovat haitaksi
- lapsen päiväajan ruokahalulle
- yöunille
- hampaiden terveydelle
Puhjenneet hampaat kaipaavat selkeitä ateriavälejä aivan kuten aikuistenkin hampaat, sillä tiheään toistuvat happohyökkäykset rasittavat hampaita. Hampaattoman vauvan kanssa tätä puolta ei vielä tarvitse pohtia muuten, kuin ennakoiden tulevaa.
Pidemmän päälle tiheät heräämiset alkavat väsyttää liikaa myös lapsen kanssa heräävää vanhempaa. Tärkein mittari oikealle ajankohdalle yösyöttöjen vähentämiseen ja lopettamiseen onkin mielestäni vanhemman jaksaminen. Kun tulee tunne, etten enää jaksa tätä heräilyä, on aika tehdä asialle jotakin.
On hyvin yksilöllistä, mitä ”liian pitkään” tarkoittaa. Toisilla vanhemmilla heräilyt alkavat vaikuttaa jaksamiseen paljon aiemmin, kuin toisilla. Tähän vaikuttaa muun muassa aikuisen unen laatu, kyky nukahtaa heräämisen jälkeen, mahdollisuus päiväuniin ja ennen vauvan syntymää ollut jaksamisen taso.
Kun yösyömiset harvenevat ja loppuvat, siirtyy energiantarve päiväaikaan ja päivällä syötyjen annosten koko tai määrä alkaa kasvaa. Yöheräilyjen väheneminen johdattaa lasta kohti kokonaan nukuttuja öitä, mikä on tavoitteena, jotta koko perhe saa riittävästi palauttavaa unta vuorokaudessa.
Lapselle on tärkeää jossain vaiheessa oppia nukahtamaan ja nukkumaan ilman aikuisen jatkuvaa apua. Toki lapsi kaipaa siitä huolimatta vanhemman kanssa tehtävät iltarutiinit, tavoitettavuuden ja läheisyyden, mutta tavoitteena on nimenomaan jatkuvan, nukahtamiseen asti sekä unen jatkumiseen tarvittavan avun väheneminen ja loppuminen.
Tutti ja imetys
Tutin tarjoaminen vauvalle ja imetys eivät ole missään nimessä toisiaan poissulkevia asioita. Vanhempien on kuitenkin tärkeää tietää, missä tilanteissa tutti voi haitata imetyksen onnistumista. Olen kirjoittanut aiemmassa blogissa imetyksen haasteista, käy lukemassa sekin.
Vastasyntyneen ensimmäisinä päivinä vauva vasta opettelee imemistä ja sujuvaa ruokailua. Vastasyntyneen imemistarve on suuri. Toisinaan tutin tarjoaminen voi tuntua tarpeelliselta ja jatkuvaa imetystä paremmalta vaihtoehdolta. Ennen kuin imetys sujuu hyvin ja vauva on saavuttanut syntymäpainonsa, voi tutista kuitenkin olla haittaa.
Imuote tutista ja rinnalta syödessä on erilainen. Vauvan tulisi oppia ensisijaisesti hyvä imuote rinnalla, jotta ruokailut olisivat sujuvia ja kivuttomia äidille. Rintamaidon määrä määräytyy suoraan tarpeen mukaan, eli mitä enemmän lapsi on rinnalla ruokailemassa, sitä enemmän maitoa erittyy. Siksi on tärkeää, että vastasyntynyt saa viettää rinnalla riittävästi aikaa ja imutarpeen ensisijainen tyydyttäjä on itse imetys.
Kun imetys sujuu hyvin, maitoa erittyy tasaisesti ja vauva kasvaa, voi tuttiakin käyttää huolettomammin.
Tutti on hyvä rauhoittaja niillä vauvoilla, joilla imemistarve on erityisen suuri, tai esimerkiksi silloin, kun vauva helpottaa jotakin oirettaan imemisellä ja olisi sen vuoksi hyvin tiheään rinnalla. Tällaisia oireita ovat useimmiten vatsavaivat ja refluksioireet.
Pieni vauva nukahtaa usein helpoimmin imemiseen. Se ei ole ollenkaan huono asia, ellei siitä aikaa myöten muodostu tapa, joka herättää hyvin tiheään. Jos näin käy, voidaan siitä opetella pois, kun haitta alkaa olla hyötyä suurempi.
Tutin käytön on myös todettu pienentävän kätkytkuoleman riskiä.
Pitkään jatkuessaan tutin käyttö voi muovata hammaskaarta ja joillain vauvoilla hankaloittaa kielen lepoasentoa kitalakea vasten silloinkin, kun tutti ei ole suussa. Näiden vuoksi tutin käyttöä ei tarvitse välttää ennaltaehkäisevästi, jos tutista on muuten hyötyä. Seuranta riittää ja myös tässä kohtaa voi ottaa linjan, että tutin käyttöä rajataan tiettyihin tilanteisiin tai se lopetetaan, jos haittaa alkaa tulla enemmän, kuin hyötyä.
Jos vauvasi hyötyisi tutista, mutta ei meinaa sitä huolia, on hyvä tutkia suuta tarkemmin. Kitalaen muoto voi vaikuttaa siihen, minkälaista tuttia vauvan on helpoin syödä. Samoin kielen toiminta ja imuotteen pulmat vaikuttavat tutin pysymiseen suussa, sen imemiseen ja yökkäämisherkkyyteen.