Vanhemmuus on kaiken palkitsevuutensa ja tuottamansa ilon lisäksi myös huolta ja epävarmuutta. Ympäristömme tuottaa meille jatkuvasti erilaisia vaatimuksia vanhemmuuteen. Vanhemmat haluavat lapselleen vain parasta, mutta elämä tarjoilee väistämättä epäonnistumisen ja pettymyksen tunteita, vaikka tekee parhaansa. Itselleen voi kuitenkin opetella olemaan armollinen vanhemmuuden vaatimusten edessä.
Tapaan vastaanotollani paljon vauvavuotta eläviä äitejä ja isiä, jotka kokevat olevansa epäonnistuneita jollakin vanhemmuuden osa-alueella. Yhteinen matka lapsen kanssa voi olla vasta ihan ensi metreillä. Kannustan heitä kertomaan tuntemuksistaan ja yhdessä etsimme keinoja saada lisää varmuutta ja mielenrauhaa. On myös hyvä pohtia, mistä epäonnistumista aiheuttavat vaatimukset tulevat. Onko kyseessä omasta mielestä kumpuavat asiat vai jonkun toisen aiheuttamat tunteet?
Täydellistä vanhemmuutta ei ole olemassa
Jos olet ajatellut, että haluat olla jollakin vanhemmuuden osa-alueella täydellinen, suosittelen pohtimaan asiaa vielä hetken. Mitään lapseen ja vanhemmuuteen liittyvää asiaa ei voi suorittaa täydellisesti. Ei edes ole olemassa mitään mittaria, jolla täydellisyyttä voisi tässä asiassa mitata. Jos pyrkii täydellisyyteen edes yhdessä asiassa, vie se väkisinkin voimavaroja muilta asioilta.
Riittävän hyvään pyrkiminen on tavoite, jota toivon vanhempien noudattavan. Riittävän hyvässä muuttuville tilanteille ja olosuhteille on tilaa. Kun pyrkii riittävän hyvään, on itselleen helpompi sallia vaikkapa väsyneenä tai sairaana se, johon silloin kykenee.
Lapset eivät kaipaa täydellisiä vanhempia. Lapsen näkökulmasta vanhemman jaksaminen, aito tilanteissa läsnä oleminen, läheisyyden ja hellyyden tarjoaminen sekä turvallisen ja terveellisen kasvuympäristön mahdollistaminen ovat merkityksellisiä asioita. Näiden mahdollisimman hyvä toteutuminen tekee vanhemmista riittävän täydellisiä, ja niiden toteuttamiseen voi olla monta erilaista tapaa.
Lapsen elämään kuuluvat myös epäonnistumiset. Niiden edessä vanhempien tärkein tehtävä on olla tukena, jotta lapsi selviää mielipahasta. Itseltään liikaa vaativa vanhempi voi kokea pienetkin epäonnistumiset todella raskaina pettymyksinä. Tällöin lapsen tukeminen ei omalta mielen myllerrykseltä ole mahdollista.
Omia ja muiden odotuksia
Jo raskausaikana vanhemmat luovat itselleen ja tulevaan vanhemmuuteen liittyen odotuksia. Tulevan suunnittelu, oman vanhemmuuden miettiminen ja erilaiset odotukset ovatkin tärkeä osa vanhemmuuteen valmistautumista. Samalla on kuitenkin hyvä oppia sietämään sitä, että odotukset eivät aina toteudu. Kuten minkä tahansa suunnitelman ja unelman edessä, on vanhemmuudessakin hyvä olla valmis ottamaan tilanteet vastaan sellaisina, kuin elämä ne tarjoilee.
Käy lukemassa aiemmasta blogistani Vauvakuplassa, millaista arki vastasyntyneen kanssa voi esimerkiksi olla.
Ympärillä olevien odotukset ja yhteiskunnan luomat vaatimukset luovat lisäpaineita vanhemmille. Joskus läheiset luovat turhia paineita huomaamattaan kertomalla omista kokemuksistaan tai toteutumattomista haaveistaan. Toisen huolimaton kommentti imetykseen, vauvan nukkumiseen, käsittelyyn, kasvuun, kehitykseen tai vanhemman jaksamiseen liittyen voi heikolla hetkellä olla raskasta kuultavaa.
Valitettavasti kuulen myös tarkoituksellisesta vanhemman haasteiden mitätöimisestä. Kommenteilla ”itsepä vauvanne halusitte” tai ”sellaista se vauva-aika kuule on” ei voi saada mitään hyvää aikaan. Pahimmillaan tällaiset kommentit tuhoavat jo valmiiksi huteraa jaksamista ja horjuttavat äidin tai isän itseluottamusta. Läheisen ei tarvitse osata ratkaista tilannetta, myötätuntoinen kuuntelu on tärkeintä.
Kohtaan säännöllisesti vastasyntyneiden vanhempia, jotka kipuilevat lapseen liittyvien tunteiden kanssa. Kiintymyksen kehittyminen vauvaa kohtaan on hyvin yksilöllistä. Toisilla vanhemmilla rakkaus ja kiintymys vauvaa kohtaan syntyy hitaammin kuin toisilla ja tämä on aivan normaalia.
Erityisesti ne vanhemmat, jotka eivät tunne syvää rakkautta vauvaa kohtaan vielä viikkoja syntymän jälkeen, kokevat helposti suuria epäonnistumisen tunteita. Tällöin tunnelmat ovat usein vain väsymyksessä ja koko vauvan saaminen voi tuntua virheeltä. Perheessä voi myös olla epätasapainoa siinä, että toinen vanhemmista kiintyy vauvaan toista nopeammin. Vauvan kannalta on tietenkin hyvä, että ainakin toinen vanhemmista kiintyy nopeasti, mutta toiselle vanhemmalle se voi lisätä epäonnistumisen tunnetta. Hidasta kiintymystä ei tarvitse hävetä tai syyllistyä siitä.
Väsymystä, itkuisuutta ja mielialojen vaihtelua synnytyksen jälkeen kutsutaan baby bluesiksi. Lähes jokainen synnyttänyt äiti kokee baby bluesiin kuuluvia tuntemuksia. Baby blues herkistää äitiä vauvan viesteille, mutta on myös iso kirjo erilaisia ikäviä tuntemuksia, joita se voi tuoda mukanaan. Myös isät voivat kokea samankaltaista herkistymistä. Voit lukea lisää baby bluesista esimerkiksi Mielenterveystalon sivuilta. pitkään jatkuessaan ja oireiden ollessa vaikeat, pitää ottaa huomioon synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuus.
Someajassa muiden vanhempien jakamat kokemukset lapsen kasvusta ja kehityksestä voivat parhaimmillaan tukea omaakin vanhemmuutta. Ne voivat tuntua myös oman vanhemmuuden arvostelulta ja hyvinkin kuormittavilta. Harvemmin eteen tulee postauksia epävarmasta vanhemmasta, joka pohtii lapsensa kehitystä. Yleensä muille halutaan jakaa niitä hetkiä, joissa ylpeänä näytetään, kun lapsi on oppinut jotain uutta.
Kun oman lapsen ikätoverit oppivat uusia taitoja tai kehittyvät eri tahdissa kuin oma lapsi, voi mieleen hiipiä epävarmuus. Olisiko pitänyt tehdä jotakin enemmän tai toisin, jotta oma lapsi olisi samalla viivalla taidoissa? Tuleeko lapseni kärsimään siitä, ettei osaa jotakin, minkä toinen jo osaa?
Keskustelen usein vanhempien kanssa lapsen kehityksen yksilöllisyydestä. Varsinkin vauvavuoden aikana lapset kehittyvät ja kasvavat omalla rytmillään ja normaalin kehityksen rajat ovat todella leveällä. Ihan yhtä normaalia on, että vauva oppii kääntymään 4kk iässä kuin että toinen vauva oppii sen lähempänä puolen vuoden ikää.
Mistä ikävät tunteet tulevat?
Kun kohtaat jollakin lailla mieltäsi kirpaisevan tilanteen tai kommentin, pysähdy hetkeksi miettimään, mikä ikävän tuntemuksen aiheutti.
Jos toisen kommentti tai tapa toimia on ollut epäreilu tai ajattelematon, voit hyvin kertoa, että tämä ei nyt tuntunut hyvältä. Parhaimmassa tapauksessa saat aidon anteeksipyynnön, kun toisen tarkoituksena ei ollut sinua loukata. Vaikka keskustelukumppani ei pystyisi näkemään tilannetta sinun näkökulmastasi, on kuitenkin tärkeää, että pidät omat rajasi kertomalla tunteistasi.
Jos huomaat riittämättömyyden tunteen kumpuavan omasta mielestäsi, on hyvä miettiä, onko tilanteeseen liittyvä vaatimus realistinen vai voisitko olla tässä asiassa itsellesi lempeämpi. Jos vaatimus on aiheellinen, mutta tuntuu silti liian suurelta tai muuten kuormittavalta ja mahdottomalta, on asiasta hyvä keskustella vaikkapa puolison kanssa. Joskus ulkopuolinen apu on tarpeen, jotta vauvan perustarpeet tulevat hoidetuksi, vaikka toisella vanhemmalla olisikin haasteita jaksamisessa.
Epäonnistumisen tunteen ja muiden ikävien tuntemusten kanssa ei pidä jäädä yksin. Vaikka tilanne olisikin nopeasti ohimenevä, on sen sietäminen paljon helpompaa, kun voi jakaa asioita yhdenkin luotettavan ja ymmärtävän henkilön kanssa. Vanhemmuudesta ei tarvitse selvitä yksin eikä pelkästään oman perheen voimin. Muista myös, että vaikealtakin tuntuva tilanne omien ja muiden vaatimusten keskellä ei ole epänormaalia.
Lempeyttä itseä kohtaan
Kun kohtaan erilaisten epäonnistumisen tunteiden ja vanhemmuuden vaatimusten kanssa painivia äitejä ja isiä, autan jäsentämään tilannetta ja selvittämään millä muutoksilla tilanteesta tulee helpompi ja kevyempi. Usein jo asian puheeksi ottaminen ja rauhallinen keskustelu tuo vanhemmalle helpotusta.
Jos raskaiden tunteiden takana on esimerkiksi vauvan itkuisuutta, autan selvittämään itkuisuuden syyt ja hoitamaan niitä, jotta vanhempien voimavarat paranevat.
Vaikeiden tilanteiden purkamisessa joutuu joskus menemään syvälle omiin muistoihin ja kokemuksiin. Vaatimukset saattavat kummuta omasta lapsuudesta. Siitä, mitä haluaa itse vanhempana tehdä samoin kuin omat vanhemmat aikanaan tai minkä haluaa ehdottomasti muuttaa. Tätä pohdiskelua joutuu lapsen kasvaessa käymään läpi myös uudelleen. Uudet tilanteet haastavat meitä vanhempia ainakin lapsen itsenäistymiseen asti.
Lempeys ja armollisuus itseä kohtaan helpottaa omaa oloa vaatimusten edessä. Vaikka se ei tilannetta miksikään varsinaisesti muuta, on uusien ajatusten löytäminen ja uudella tavalla toimiminen paljon kevyempää, kun hyväksyy oman keskeneräisyytensä.
Ikävät tunteet ja pettymykset eivät valitettavasti vanhemmuudesta koskaan kokonaan lopu. Onneksi eivät myöskään ihanat ja onnelliset hetket. Lapsi on aina oma itsenäinen persoonansa, joka haastaa vanhempien hyvätkin suunnitelmat. Myös ympäröivä maailma ja elämässä eteen tulevat asiat tuovat milloin mitäkin tilanteita. Vanhemman itsetuntemus ja luottamus omaan toimintaan auttavat selviämään hankalista tilanteista.
Lempeä asenne itseä kohtaan on paras ase riittämättömyyttä vastaan. Jokainen meistä on tässä elämässä oppimassa ja kehittymässä, myös silloin kun on vanhempi toiselle ihmiselle.