Tasa-arvoisuus vanhemmuudessa on aihe, joka edelleen herättää keskustelua perheissä. Vaikka isän yhdenvertaisuudesta äidin kanssa on keskusteltu jo vuosikymmeniä, ei tasa-arvo vieläkään toteudu luontevasti kaikilla. Tasavertaisuus näyttäytyy jokaisessa perheessä omalla tavallaan. Pääasia on se, että vastuu jakautuu tasapuolisesti silloin, kun perheeseen kuuluu molemmat vanhemmat.
Isä oppii vanhemmaksi lapsen kanssa
Vanhemmuus asetellaan helposti eriarvoiseen asemaan jo raskausaikana. Ajatellaan, että tuleva äiti saa kiinni vanhemmuudesta tulevaa isää paremmin raskauden myötä. Näin ajatellen äiti saisi vanhemmuuteen ikään kuin etumatkaa, koska isä ei koe raskautta omassa kehossaan. On totta, että äidin ja lapsen fyysinen suhde on useimmiten tiiviimpi kuin isän ja lapsen vanhemmuuden alussa, mutta se ei vähennä millään lailla isän vanhemmuutta.
Raskausaikana isä kokee monenlaisia tunteita ja henkinen kasvu vanhemmaksi alkaa siinä missä äidilläkin. Monet tulevat isät käyvät ainakin mielessään läpi omaa lapsuuttaan ja suhdetta omiin vanhempiinsa. Tämä on hyvä pohja omalle vanhemmuudelle. Myös halu suojella raskaana olevaa puolisoa ja samalla kohdussa kasvavaa lasta on tuleville isille yleistä ja johdattelee kohti uutta roolia isänä.
Lue myös aiemmin julkaisemani artikkeli ”Miten valmistautua vanhemmuuteen?”.
Tärkeää olisi, että pariskunnan olisi helppo keskustella mielessä liikkuvista asioista. Ajatusten jakaminen vahvistaa parisuhdetta ja auttaa kumpaakin pysymään kartalla puolison matkasta kohti vanhemmuutta. Myös huolien ja murheiden jakaminen on helpompaa, kun keskusteluyhteys on rakennettu hyvälle pohjalle. Sillä huolia ja murheita pyörii jokaisen vanhemmaksi tulevan mielessä, vaikka päällimmäinen tunne olisikin ilo ja luottamus tulevaa kohtaan.
Kun lapsi syntyy, alkaa molemmilla vanhemmilla todellinen matka vanhemmuuden tiellä. Lapsen persoonaa ja tarpeita voi vain arvailla ennen syntymää. Ottamalla rauhassa aikaa tutustumista varten isäkin saa isänvaistonsa käyntiin, kun oppii tuntemaan lapsensa tarpeita. Äidillä hormonit auttavat tarvittavan herkkyyden löytämistä mutta aivan samalla tavalla isä pääsee lapsen kanssa samalle taajuudelle, kunhan malttaa pysähtyä lapsen ja vanhemmuuden äärelle. Lapsen syntymä muuttaa molempien vanhempien elämän lopullisesti.
Vastuun jakaminen perheessä
Kun lapsi kasvaa, on edessä jatkuvasti uusia opin paikkoja. Kun vanhemmilla on alusta asti riittävän hyvä keskusteluyhteys ja halu jakaa vastuu vanhemmuudesta tasan, ovat molemmat vanhemmat kartalla lapsen asioista.
Jos toinen perheen vanhemmista on työelämässä ja toinen viettää päivät kotona lapsen kanssa, tulee luonnollisesti kotona olevalle vanhemmalle enemmän yhteisiä hetkiä lapsen arjessa. Tällöin myös päävastuu kotitöistä ja lapsen hoidosta jää usein kotona olevalle vanhemmalle. Työssäkäyvä vanhempi on useammin varsinkin varhaislapsuuden aikana isä.
Kotona oleva vanhempi oppii lapsesta asioita, jotka voivat jäädä työssä käyvältä vanhemmalta huomaamatta. Tällöin on hyvin tärkeää, että kotona oleva vanhempi jakaa päivän kuulumiset työssä käyvän kanssa, jotta hänelläkin on tietoa lapsen arjen sujumisesta. Ulkopuolisuuden tunne on vanhemmuudessa yleistä ja tällä tavoin sitä voi ehkäistä.
Neuvolakäynnit ja muut vastaavat tilanteet kannattaa suunnitella niin, että molemmat vanhemmat pääsevät paikalle. Tämä mahdollistaa myös isälle tilaisuuden esittää kysymyksiä asiantuntijoille lapseen liittyen ja tarjoaa tukea isän vanhemmuuteen.
Vaikka käytännön työmäärä lapsen asioiden suhteen ei jakaantuisikaan tasan, voi vastuun jakaa tasan. Vastuun jakamisesta on hyvä keskustella säännöllisesti, jotta tilanne ei pääse kärjistymään kummankaan vanhemman väsymyksen tai turhautumisen myötä. Vastuu on käytännössä sitä, että molemmat vanhemmat tietävät ja tuntevat lapsensa ja haluavat ottaa vastuun lapsen asioiden hoidosta ja hyvinvoinnin takaamisesta. Myös kotitöiden ja lapsen hoitoon liittyvien asioiden osalta työnjaon sopiminen on tärkeää.
Liian usein ajatellaan yhä edelleen, että äidin kuuluu hoitaa lapseen liittyviä asioita ja äiti osaa sen luonnostaan isää paremmin. Tämä ajatus tulee vuosikymmenien takaa ja aiheuttaa äideille turhaa uupumusta ja isille turhaa sivuun jäämistä. Vaikka tämän päivän vanhempien vanhemmat olisivat hoitaneet asioita lastensa suhteen eriarvoisesti, on vanhat mallit mahdollista purkaa. Jokainen isä ja äiti voi valita tasavertaisen suhtautumisen ja vastuun jakamisen omien lastensa kohdalla.
Asiat eivät tapahdu itsestään. Tasavertaisuus vaatii avoimuutta ja yhteistä keskustelua vanhemmuuteen liittyvistä asioista. On kummankin vanhemman vastuulla avata suunsa hyvissä ajoin omien toiveiden ja tarpeiden osalta. On myös kummankin vanhemman vastuulla pitää keskusteluyhteyttä yllä, vaikka lapsiperhearki viekin voimia ja toisinaan olisi helpompi vain olla hiljaa. Kannustan jokaista isää pohtimaan omaa asemaansa vanhempana ja keskustelemaan puolison kanssa, jos vastuu tuntuu jakautuvan epätasaisesti. Vanhemmuudessa ei saa olla vapaamatkustajia.
Vertaistuesta voimia isyyteen
Äideillä on usein enemmän verkostoja oman vanhemmuutensa tukena. Kun äiti on se, joka tilastollisesti useammin on vauvan kanssa kotona, tulevat lähialueen muut äidit ja vanhempien kohtaamispaikat helpommin tutuiksi. Samassa elämäntilanteessa olevien parissa kuulee muiden kokemuksia ja ratkaisuja haastaviin tilanteisiin, saa vinkkejä omaan arkeen ja uusia näkökulmia lapsiperhe-elämään. Vertaistuki parantaa uudessa elämäntilanteessa olevien hyvinvointia ja jaksamista.
Isien vertaistukiverkosto ei aina synny yhtä helposti. Kannustan osallistumaan oman alueen vanhempien kohtaamisiin, sillä vertaisten seura on isälle yhtä tärkeää tukea, kuin äidillekin. Myös työpaikalta tai harrastusporukasta voi löytyä muita samassa tilanteessa olevia. Parhaassa tapauksessa omassa lähipiirissä kavereilla tai lähisukulaisilla on myös pieniä lapsia ja keskustelu elämäntilanteeseen liittyvistä asioista tapahtuu hyvin luontevasti.
Muiden isien kanssa on hyvä puhua myös vanhemmuudesta ja vastuunjaosta perheessä. Kun kuulee toisten kokemuksia ja pääsee peilaamaan omaa tilannettaan muiden tilanteisiin, saa tavallaan ulkopuolisen näkökulmaa itselle hyvin lähellä oleviin asioihin. Joskus omaa elämää katselee melko kapeasti ja asiat etenevät totutulla tavalla, vaikka itse ei olisikaan riittävän tyytyväinen. Tasa-arvoisuus vanhemmuudessa parantaa sekä isän että äidin hyvinvointia ja luo lapselle hyvän pohjan tuleviin omiin ihmissuhteisiinsa.
Jos vertaistuen löytäminen on vaikeaa tai ei tunnu muuten luontevalta, on isyyteen tarjolla tukea ammattilaisten toimesta. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton verkkosivuilla on isille kirjoitettua sisältöä isyyteen ja vanhemmuuteen liittyen.